Kylmää kanapastaa, eka viikko melkein takana!

Koska Lotta on blogimme kuvavastaava ja asuu jo Turussa, tulee tästä postauksesta "asia"painotteinen. Lotalla alkoi siis maanantaina uusi työ Turussa ja hän on viihtynyt siellä todella hyvin! Porukka on kuulemma tosi mukava ja työ itsessään on kuin onkin juuri sitä, mitä hän etukäteen ajatteli ja odotti. Onneksi näin, koska muutoin tämä erillään olo tuntuisi vielä ikävemmältä myös hänelle. 

Etukäteen ajattelin, että pärjään vallan mainioisti täällä yksinäni poikien kanssa. Mikäs hätä mulla täällä olisi. Pienesti ehkä jopa iloitsin, että saan syödä juuri sitä mitä itse haluan, raahata jääkaappiin löyhkääviä homejuustoja ilman, että kukaan tulee napisemaan siitä miten koko kämppä haisee pahalle. Nyt täytyy myöntää, että olihan se ihan mukavaa sen kaksi päivää, mutta ei enää niinkään.

Meidän suhteessa (poislukien aika, jonka Lotta asui Ruotsissa) mä olen ollut aina se joka tekee viikonloppureissuja tai pidempiä ympäri vuoden ja Lotta jää poikien kanssa kotiin. Usein olen käynyt Turussa yksinäni muutaman päivän, Imatralla mummini luona ja tänä kesänä olin Mökön kanssa jopa mökillä viisi päivää niin, että Lotta oli Toivon ja Papun kanssa kotona. Kun itse lähtee, ei sitä osaa edes ajatella miltä tuntuu jäädä. Toisaalta Lotta on niin tottunut siihen, että hänelle tuskin edes tekee tiukkaa olla musta erossa pari yötä, mutta mä en kyllä pidä tästä yhtään.

Koska mulla ei ole tällä viikolla ollut yhtäkään työvuoroa taaskaan, olen vain kyhnöttänyt kotosalla ja valmistellut muuttoa. Eilen, kun työvuoroni peruttiin tuli mitta täyteen ja päätin, että nyt tarviin jotain sosiaalista kontaktia ja päätin laittaa viestiä parille meidän tutulle, että mikäli heillä ei ole suunnitelmia, tulisivat testaamaan sushiburritoja, joita ajattelin valmistaa. No tietysti kaikilla oli jo menoa, koska suurimmalla osasta ihmisiä on sosiaalinen elämä ja yhdet eivät olleet edes Suomessa. Tästä lannistuneena koin hetkellisen low pointin istuen pöydän ääressä itkien ja eteeni tuijottaen. Lämmitin edellispäiväistä kanapastaa mikrossa ja söin vasta, kun se oli jo ehtinyt kylmetä.

Toisaalta tuo pieni heikko hetki auttoi ymmärtämään sen, että aivan varmasti ollaan tehty oikea päätös Turkuun muuttamisesta. Turussa mulla ei olisi ollut minkäänlaista ongelmaa saada seuraa maistelemaan sushiburritoja ja mieleen olisi tullut heti ainakin viisi ihmistä kelle soittaa. Oon kyllä niin onnellinen, että vaikka ollaan asuttu poissa Turusta viisi vuotta, ne ihanat ystävät, jotka mulla siellä oli, on siellä edelleen. Ja kohta voin käydä niiden kanssa iltalenkillä, kahvilla, kutsua syömään.. Musta tulee kohta taas sosiaalinen!! :)))

Ja Turusta puheenollen, huomenna sinne lähdetään Mökön kanssa!<3 Viikonloppu on yhtä juhlaa, kun lauantaina ensin nostetaan malja Lotan serkun ja tämän miehen kihlojen kunniaksi ja sunnuntaina toisen serkun kolmekymppisten kunniaksi. Enää siis yksi päivä ja yksi yö ja ensimmäinen viikko onkin selätetty! :)

PS. Tylsyyksissäni katselin eilen YouTube videoita ja opin muun muassa, että kanien riemunloikat ovat nimeltään binky ja ne tekevät niitä ilmaistessaan äärimmäistä onnellisuuden tunnetta. Ja kalisuttaessaan hampaitaan, pupu ilmaisee äärimmäistä tyytyväisyyttä. Ollaan usein mietitty, että onkohan Papu varmasti onnellinen, koska kissan ja koiran rinnalla, pupu ei ilmaise ihan samalla tasolla itseään. Kävi ilmi, että hän on äärimmäisen onnellinen ja tyytyväinen pikku kaveri, koska tekee näitä kahta asiaa usein. Voi pieni rakas Papupupu<3

YH-arki täältä tullaan!

Tänään se päivä sitten koitti, kun Lotta lähti Turkuun ja mä jäin kolmen pienen eläinlapsen yksinhuoltaja äidiksi. Huokaus. :D Lotalla alkaa uusi työ Turussa nimittäin huomenna ja jos tuleva asuntomme ei vaadi liikoja remppoja, saamme sen vasta puolesta välistä syyskuuta käyttöömme. Kolme viikkoa joudumme siis ainakin asumaan eri kaupungeissa satunnaisesti nähden. Ensimmäinen viikko tosin menee kevyesti, kun Lotu tulee jo myöhään tiistai-iltana kotona käymään ja lähtee vasta keskiviikkoillalla takaisin. Lauantaina taas mä menen käymään Turussa ja ensimmäisestä viikosta ollaankin jo selvitty! :) 

Tänään käytiin Mökön kanssa retkellä Nuuksiossa, syötiin tortilloja ja saunottiin. Viimeiseksi vielä katsottiin leffa, joka käytiin eilen lainaamassa valmiiksi ja herkuteltiin irtokarkeilla. Päivä meni onneksi melkein hujauksessa eikä ainakaan koko päivää ehtinyt murehtimaan. Lottaa vuoron perään jännitti ja itketti ja lopulta nauratti. Itse purin huulta ja nieleskelin kurkkua painavaa itkua viimeiseen asti, kunnes sain sen taltutettua ainakin hetkeksi taka-alalle. Onneksi pari seuraavaa päivää pitäisi mennä vauhdilla, koska mun to do-lista on aikamoinen. Huomisaamu alkaa muun muassa verovirastokäynnillä, jeeeee..... :D 

Viimeksi kun ollaan oltu erossa Lotan kanssa pidempiä aikoja, oli vuonna 2008 juuri kun oltiin tavattu ja Lotta muutti heti Ruotsiin. Meillä siis onneksi on kokemusta kaukosuhteesta, mutta nyt kun meillä on ollut jo useamman vuoden yhteinen koti, yhteinen arki ja sen rutiinit - puhumattakaan yhteisistä karvaturreistamme, tuntuu kyllä todella tyhjältä ja haikealta jäädä tänne yksinään. Nyt ei enää aamuisin ole kahvinkeitin ladattuna valmiiksi, ei aamupalaleipää ja jogurttiannosta jääkaapissa odottamassa eikä ketään kehen käpertyä yöllä töistä kotiin kipittäessä. Toisaalta..

Muru, we got this<3

Ravintolapäivä Turussa ja HÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄT!!!!

Viime viikko vierähti mukavasti Turussa! Itselläni oli lähes koko viikko vapaata, joten päätin viettää sen Turussa vanhoja ystäviä pitkästä aikaa kunnolla treffaten. Lotta tuli sitten perästä perjantaina, kun oli saanut työviikkonsa kasaan ja yhteinen aktiiviviikonloppu Turussa sai alkaa! Perjantaina nähtiin mun yhtä lapsuudenystävää lasillisen äärellä ja siitä sitten suuntasimme Lotan kanssa Naantaliin Jenni Vartiaisen keikalle! Aaaahhh se nainen on sitten upea! Keikka alkoi vasta vähän ennen kello 12 yöllä, joten pientä taistelua jouduttiin käymään väsymystä vastaan, ennenkuin tuo ihanan eteerinen ja karismaattinen artisti herätti meidät läsnäolollaan :D Tästä keikasta viisastuneena, en enää ikinä laita sisätilakeikalle tasapohjaisia sandaaleja. Pois lähtiessämme nimittäin joku känniääliö täti runnoi jalkapöytäni piikkikorollaan sillä seurauksella, että siihen tuli kolmen sentin vekki ja erittäin erittäin kipeä mustelma. Eikä täti edes tajunnut mitään vaikka kiljuin ja kirosin kovaan ääneen.

Lauantaina käytiin ottamassa kuvia kutsukortteihin ja save the date-ilmoituksiin. Kyllä! Kutsukortit HÄIHIN!! Tiedoksenne siis rakkaat lukijat; Me mennään naimisiin 8.8.2015!!!<3 :))) Ja ilta vietettiin Lotan serkun ja tämän miehen luona lapsia kaitsien ja hyvästä seurasta nauttien. 

Sunnuntaina oli vuorossa ravintolapäivä! Oltiin sovittu lounastreffit Lotan siskon kanssa ja ensimmäisenä suunnattiin Vanhalle Suurtorille, jossa oli Suomi-Venäjä seuran pop-up ravintola tarjoamassa venäläistä kusiinia.

Sisarukset otti kasvisborschkeitot ja mä päätin tilata blinin juusto-kinkku täytteellä. Huvitti, kun nyytiksi kääräisty räiskäle kiikutettiin mun eteen ja esiteltiin "tässä oli teille lettu". Mitä sille blinille tapahtui?! :D Ihan maistuvaa kuitenkin, ja tuohon 2-3 euron hintaan, todella maistuvaa!

Seuraavan kojun bongasimme kaupungin kirjaston edustalta. Siinä kiinalainen tyttö myi kana-nuudelia sekä maki-rullia. Testasimme sushia ja täytyy kyllä antaa pisteet, että oli parasta sushia mitä mä olen koskaan syönyt! Jos vielä olis ollu soijakastiketta!

"Pensasmustikka pilviä" oli pakko kokeilla yksinkertaisuutensa ja terveellisyytensä vuoksi. Tämä kupillinen sisälsi vain valitsemaasi jogurttia (luonnon jogurtti, bulgarian jogurtti tai lisäaineeton vadelma-mansikka jogurtti) ja vajaan desin luomu pensasmustikoita!

Viimeisenä suolaisen ruuan perässä suuntasimme yliopistonkadulle, jossa myytiin pinchoja eri täytteillä. Itse valitsin mansikka-vuohenjuusto-rucola-balsamico pinchon sekä pulled beef-pikkelöity punasipuli pinchon. Mukaan tuli vielä alkoholiton mojito drinksu ja sisarukset ottivat chips&dip -lautasen. Oikein oli maukasta!

Jälkiruuaksi päätimme testata paljon hehkutettua raaka-kakkua. Se oli aikamoinen pettymys. Ostamamme kaksi palaa jäivät suurilta osin syömättä, sillä kakut olivat ainan umpijäässä ja makukaan ei ollut millään tavalla ruokahalua herättävä. Kakun pohja oli ihan hyvää, maistui vain erilaisilta pähkinöiltä, mutta keskiosa oli maustettu niin vahvasti karvasmantelilla, etten itse ainakaan saanut tuota kunnolla nieltyä. Taas yksi esimerkki, miten "terveellinen" leivos ei tarkoita samaa kuin "herkullinen" leivos.. :D

Paremman jälkiruuan toivossa asteltiin sitten lopulta CaféArtiin, jossa söin ehkä parhaimman mustikkajuustokakkupalan ikinä. Sisaruksillekin oli herkkua tarjolla nimittäin gluteeniton mutakakku muffinssi, joka oli niin suklainen kuin suklaalevy konsanaan! Nams! Ja Lotu hehkutti, että joi niin hyvän cappucinon, ettei ole ehkä koskaan juonut yhtä hyvää kahvia. Täydellinen lopetus siis täydelliselle kulinaariselle lounasseikkailulle! :)

Tähän loppuun vielä pienoinen sneak peek perjantain valokuvaustuokiostamme! 

<3

Suuria uutisia!

Heinäkuun alussa oltiin retkellä Oittaalla Mökön ja hoitokoira Lulun kanssa. Pysähdyttiin pienen lammen ääreen kallioille syömään eväitä, kun yhtäkkiä Lotan kengälle lennähti pieni sinikirjava perhonen. Tuo perhonen vain kökötti siinä kengällä useamman tovin, eikä lähtenyt lentoon, vaikka Lotu otti siitä kännykällä kuvan alle 10 sentin päästä. Musta se oli vain poikkeuksellisen rohkea yksilö, joka luuli Lotan lilaa lenkkaria kukaksi, mutta Lotta oli iho lähes kananlihalla aivan fiiliksissä siitä, miten tämä nyt oli jokin merkki jostain. Mistä, ei harmainta haisua, mutta vakavasti hän uskoi, että joku syy tuolle perhosen ilmestymiselle oli.

Me ollaan jo jonkin aikaa haaveiltu, että sitten, kun on aika perustaa perhe ja hankkia oma asunto, tekisimme sen Turussa. Ollaan molemmat sieltä suunnalta kotoisin ja edelleenkin perheemme, sukulaiset sekä lähimmät ystävät asuvat siellä. 

Ainahan asiat eivät mene suunnitellusti ja muutama viikko sitten Lotalle tuli todella hyvä työtarjous Turusta. Samaan aikaan, kun olin ihan mielettömän onnellinen hänen puolestaan, iski kuitenkin hirveä paniikki: "mut eihän me vielä voida muuttaa, mulla on vielä koulu kesken, me ollaan just saatu tää asunto kivaksi, mistä me löydettäisiin vähintään yhtä ihana asunto, millä ihmeellä mä siellä elän, ei mulla ole Turussa työpaikkaa odottamassa, ollaanko me oikeesti valmiita vielä jättämään pk-seutu.." Todellisuudessahan mulla puuttuu opinnoistani enää opinnäytetyö, jonka kirjoitan tänä syksynä ja valmistun joulukuun lopussa. Tämän hetkinen työpaikkani ei tarjoa minulle tarpeeksi haastetta saatika tunteja, joten sen vaihdos oli agendallani tälle syksylle joka tapauksessa. Ja vuokra-asunnot Turussa ovat melkein jopa puolet edullisempia, kuin missä nyt asumme, joten omaan asuntoon rahan säästäminen veisi puolet vähemmän aikaa, mihin olimme alunperin varautuneet. Joten..

 TÄÄLTÄ TULLAAN TURKU!!!!!!

Asuntoasia meitä molempia vähän stressasi viimeiset pari viikkoa, koska juuri nyt, kun koulut ovat alkamassa, asunto tilanne on kaikkialla todella heikko. Eilen kuitenkin varmistui, että löytämämme asunto (joka hipoo lähes täydellistä ja onkin sitä tällaiseksi parin vuoden väliasunnoksi) on meidän lokakuun alusta alkaen! Ja mikä parasta, saamme avaimet kouraan jo viimeistään syyskuun viimeisenä perjantaina, joten muuttoon ja vanhan asunnon siivoamiseen on hyvin aikaa. 

VAPISE TURKU - TÄÄLTÄ ME TAAS TULLAAN!!!

Hankoon!

Maanantaina tehtiin extempore vapaapäivä retki Hankoon! Tuhansien muiden Vadelmavene-biisistä inspiroituneiden lailla suuntasimme auton nokan kohti etelää ja kaasutimme kaupunkia pakoon :) Ensi töiksemme haimme jäätelökioskilta jätskit ja suunnattiin niiden kanssa fiilistelemään helteistä kesäpäivää kallioille meren rantaan. Ei mennyt aikaakaan kun ampiainen ja paniikkikohtaus numero yksi tapahtui.. :D Mä siis pelkään ampiaisia ja mehiläisiä ihan hysteerisesti. Tiettyyn pisteeseen asti pysyn rauhallisena, mutta kun ne lähtee lähestymään kroppaa yli olkapäiden, meen totaaliseen paniikkiin. Oon todella yliherkkä kaikille pistoille (hyttyset, paarmat, mäkäräiset, ampparit u name it...), joten melko varmasti edessä olisi sairaalareissu, mikäli ampiainen mua oikeasti pääsisi kaulaan tai siitä ylöspäin pistämään. Kun yksi pörriäinen päätti sitten lähestyä mun naamaa, heitin laukun kallioille ja lähdin paniikin vallassa juoksemaan, huitomaan ja huutamaan pitkin poikin rantakallioita... :D  

Turisti-infosta poikkesimme hakemaan Hangon kartta ja käsikirja avuksi suunnistukseen, missä kannattaisi poiketa ja missä lounastaa. Infon ulkopuolelle oli pystytetty ständi houkuttelemaan asiakkaita Hangon vesitorniin, sekä kirjastossa sijaitsevaan valokuvanäyttelyyn, mutta me päätettiin suunnistaa luonnonkeskelle, kun oltiin Keskusta-alue läpi kävelty.

Ei etukäteen ymmärretty tutkia, että Suomen eteläisimpään kärkeen ei pääse muutoin kuin kävellen, koska se sijaitsee luonnonsuojelualueella. Meillä ei siis ollut 6km kävelylenkkiin soveltuvat kengät eikä vaatteet muutenkaan, joten päädyttiin vain käydä katselemassa sitä rantaa, joka sitten johtaa eteläisimpään kärkeen. Täällä tuli muistaakseni ampiaispaniikkikohtaus numero 2, kun se lennähti avoimesta ovesta auton sisään.. :D Bongattiin oppaista kuitenkin tällainen reitti:

Rakkauden polku!<3 Sinne! Herttainen vajaan parin kilometrin lenkki aivan meren rannassa upeine maisemineen ja getaway-rantapoukamineen. Ampparipaniikkikohtaus numero 3 tuli juuri, kun oltiin autosta kävelemässä kohti rakkaudenpolkua. Yhtäkkiä kuulin, miten korvanjuurellani surisi, kiljahdin ja ampaisin taas kädet jokaiseen ilmansuuntaan huitoen 20 metrin pikaspurttiin. Tässä vaiheessa Lottaa alko jo naurattaa, että hyvä retki, kun vaimo vaan koko ajan juoksee karkuun :D

Kun nälkä pääsi iltapäivällä yllättämään, suunnattiin Pirate ravintolaan. Vähän ylihinnoiteltu paikka, nopea rivakka palvelu, mutta kasvispizzastani löytyi kananpala. Tunnelmaltaan oikein kiva eli puitteet kohdillaan, vielä kun asiakaspalveluun ja ruuan laatuun vähän panostettaisiin, olisi koko paketti kasassa :)

Kiitos Hanko tästä mukavasta, helteisestä ja ampiaisia täynnä olevasta päivästä! :D Oikeesti luultiin, että Hangossa on joku poikkeuksellinen ampparikanta, joka haistaa pelon ja haluaa vaan tuhota kaikki turistit, mutta sitten alkoikin uutiset siitä, miten ampiaiset ovat nyt hyvin aggressiivisia ja massoittain liikkeellä, kun niiden elämältä on hävinnyt tarkoitus, kun kuningatar on jättänyt ne. Melkein makes u feel sorry for the tiny bastards. Mut vain melkein.

Jo kuusi vuotta!

1. päivä elokuuta eli perjantaina, meille tuli Lotan kanssa yhteistä taivalta taakse jo kuusi vuotta<3 Koska juuri alle viikko sitten palattiin kesälomareissulta, oltiin valmiiksi sovittu, että lähdetään muutamaksi päiväksi mökille juhlistamaan tätä merkkipäivää eli toisin sanoen, ihan vain olemaan ja nauttimaan. Me rakastetaan mökkiä ja kaikki työt ja hääräämiset, mitä siellä tekee, sujuu siten siis täysin ongelmitta ja aina on rentoutunut olo mökiltä palatessaan, vaikka olisi kolme päivää puuhastellut non stop. Alla oleva kuva ei nyt ehkä ihan täysin vastaa tuota edellistä lausettani, mutta kyseessä onkin aamujumitus kun odotin kahvia, joten se sallittakoon :D

Meidän (tai eihän se meidän meidän ole, mutta tiedätte kyllä) mökillä on sähköt, mutta ei juoksevaa vettä, vaan vesi tulee hakea 100 metrin päästä lähteeltä ämpäreistä. Vaikka ulkona tälläkin viikolla oli liki 30 astetta joka päivä, on lähdevesi silti ihanan jääkylmää ja niin raikasta, ettei mistään muualta saa niin hyvää! Lähteelle päästäkseen on kuitenkin tallustettava kosteassa heinikossa metsän keskellä muutama kymmenen metriä ja hyttysiä ynnä muita ällöttäviä hörhiäisiä on koko ajan pyörimässä päässä ja joka paikassa. Nyt löysin siihen kuitenkin ratkaisun:

..Lotu ehkä vähän kuoli nauruun joka kerta, kun vedin tuon suoja-asun päälle :DD Ja sama "hei nauretaan Ansulle, kun se näyttää tyhmältä" -meininki jatkui myös torstaina! Torstaille oltiin nimittäin povailtu kesän pahinta ukkosmyrskyä ja mähän siis pelkään ukkosta ihan tajuttoman paljon. Eniten pelkään sitä, sen äänen takia, kuten pelkään ilotulitteitakin ja muita kovia äkillisiä ääniä. Kokemuksesta keksinkin, että jos laitan kuulosuojaimet päähän, enkä kuule pamauksia niin kovaa, se varmasti helpottaisi ahdistustani. Ja se muuten toimi! Toistaalta, tätä kesän hurjinta ukkosmyräkkää kesti vain noin puoli tuntia, jonka aikana nähtiin yksi väläys ja muuten se jyrisi jossain kauempana. Hyvä niin! 

Mökillä kuuluu myös tottakai herkutella ja poimittiinkin sen verran mustikoita (no okei, Lotta poimi..) etta saatiin piirakka kasaan kyhättyä! (siis Lotta sai.. :D Hän hoitaa meillä tuon pastry-puolen ja mä suolaisen) Nams!

Mä olen pienestä pitäen ollut kova kalastamaan. Niin kauan kuin muistan, olen kykkinyt laiturin nokassa tai kalliolla onki ojossa aina tilaisuuden tullen. Vanhemmiten onki on vaihtunut uistimeen ja nyt mökillä tehokkaimmaksi tavaksi olen havainnut verkkokalastuksen. Jos siis takuuvarmasti haluaa kalaa. Kyllä edelleenkin kalassa täytyy käydä tai edes ongella, mutta verkkojen lasku on nykyään traditio, joka tulee suorittaa lähes heti mökille saavuttuaan. Ensimmäisen yön saldona verkoista nousi neljä hyvän kokoista siikaa!

Perjantaiaamulla, kun käytiin kokemassa verkot ja samalla nostamassa ne ylös, nousi Päijänteestä samalla jotain poikkeuksellista. Tunsin heti, kun aloin toista verkkoa nostaa, että nyt siellä on joku iso kiinni. Sanoinkin Lotalle, että varmaan hauki, kun pyristelee vastaan. Tyhjää verkkoa nousi ja nousi ja ehdin jo huolestua, että eikö siellä nyt ketään sitten ollutkaan, kunnes aivan verkon loppu päässä, mulle valkeni.. Ei hauki, ei kuha.. Se on lohikala...! Se on jumankauta JÄRVITAIMEN! Ja siitä sitten alkoi pieni innostuksen ja kiroilun ja jännityksen sekainen kiljahtelu, kun tuon jötkön veneeseen nostin. Kyllä on upea kala, ei voi muuta sanoa! 3250g! 

Mitään varsinaista meidän juhlimista me ei perjantaille järjestetty, koska koko mökkipyörähdyksen ideana oli vain viettää yhdessä aikaa. Mähän olen 6-vuotislahjani jo alkukesästä Lotulle antanut (siitä sitten loppuvuodesta lisää), mutta Lotu päätti ilahduttaa meitä molempia vielä perjantaina lipuilla Jenni Vartiaisen keikalle! :)) Jeee!! 

Perjantaina Lotu myös keksi, että hänellä on mökillä jossain perhosuimapatja, jonka kanssa hän on lapsena järvessä lillunut ja se tarvitsee etsiä nyt. Sitä sitten pengottiin joka paikasta ja löytyikin onneksi, mutta kuka sen täyttäisi kun pumppua ei löydy? 

JEP! :DD

Mutta kattokaa miten onnelliseksi se tuli!<3 Joten, bring on 6, 16 and 60 more, mä kyllä puhallan sun ilmapatjat täyteen :) Puss o kram, minun rakas Lotta<3

Tour de Saarenmaa!

Tämän kesän lomareissu suuntautui Saarenmaalle 23.-27.7.! Lotan serkku on matkatoimistossa töissä ja oli järjestänyt matkan Saarenmaan Oopperapäiville, jonne hän itse lähti mukaan matkanjohtajana. Tuolle kyseiselle reissulle osallistui Lotan mummi, täti, tämän mies, serkku (matkanjohtaja) sekä serkun poika. Lisäksi, Lotan toiset isovanhemmat omistavat asunnon Kuressaaressa ja olivat siis siellä jo valmiiksi. Mun syntymäpäivä lahjaksi Lotu oli hankkinut meille liput mukaan tuolle matkalle lähinnä kyyditysten puolesta. Muutoin ei ohjelmaan osallistuttu saatika Oopperapäiville, vaan otimme pyörät bussin tavaratilaan ja seikkailimme 3 päivää fillareilla Saarenmaalla.

Keskiviikkoaamulla polkastiin Espoon IKEAlle, josta Vainion linja-auto noukki meidätkin kyytiin. Viikkarilla ylitimme Suomenlahden ja Tallinnassa matka bussin kyydissä jatkuikin kohti Saarenmaata ja Kuressaarta. Menomatkaan kuului vierailu goodkaarman saippuatilalla, jossa katseltiin ympärillemme noin puolisen tuntia. Tilan omistaa virolainen nainen ja tämän britti mies. He asuivat pitkään Lontoossa ja saivat tarpeekseen kaupunkielämästä. Täysin uudenlaisen ympäristön ja alun perässä he muuttivat Saarenmaalle ja päättivät alkaa valmistaa saippuaa tietämättä mitään sen tekemisestä tai myymisestä. Kaikki raaka-aineet ovat luonnontuotteita ja suurilta osin vielä luomua. Tällä hetkellä heillä on Virossa kaksi myymälää, yksi Kuressaaressa ja toinen Tallinnassa sekä verkkokauppa. Omistaja pariskunta kertoi, miten kesällä heillä käy niin paljon turisteja päivittäin, etteivät he ehdi valmistaa saippuaa kesällä lainkaan, vaan tuontanto painottuu syys-kevät aikavälille. 

Kuressaaressa majoituttiin Lotan sukulaisten tuttujen omistamaan guesthouseen, josta alunperin meille oli varattu talon alakerta pienellä keittiöllä ja saunalla. Talon yläkerran huoneistoon oli kuitenkin tullut peruutus ja saimme käyttöömme loman ajaksi huoneiston kolmella makuuhuoneella, keittiöllä, olohuoneella sekä kylpyhuoneella, jossa oli poreamme! 

Torstaiaamuna lähdettiin bussinkyydissä mukaan Hiidenmaalle. Pakettimatkalaisille oli tarkka aikataulu, missä mihinkin aikaan oli mikäkin vierailu, mutta mentiin vain bussin kyydillä lauttarantaan ja takaisin. Aamusta piti tankata kunnon aamupala ja mukaan pakata evästä, kun heikko olo pääsi yllättämään. 

Hiidenmaalla meillä jäi aikaa noin neljä tuntia polkea haluamiimme paikkoihin ja hyvin pian huomattiin, että se oli aivan liian vähän. Ei millään ehditty tekemään sellaista rundia, kun oltiin etukäteen ajateltu, mutta toisaalta, ei ehkä oltaisi edes jaksettu, koska vaikka tässä kuvassa vielä hymyilyttääkin, poljettiin mammapyörillä tuona päivänä reilut 60km.. :D

Perjantaina oli pakko pitää välipäivä hullusta polkemisesta ja päätimme polkea 15km päähän Mändjalan upeille hiekkarannoille. Merivesi oli ihan kirkasta, ei merkkiäkään sinilevästä ja +24 asteista! Syötiin rannalla eväitä, etsittiin simpukankuoria ja näkinkenkiä ja käytiin polskimassa meressä. Ja tietty vähän söpöiltiin kuvissa.<3

Loppupäivä pyörittiin Kuressaaren keskustan kaupoissa, linnassa sekä lähiympäristössä kuvailemassa ja fiilistelemässä kesää.

Viimeisenä kokonaisena päivänä Saarenmaalla poljettiin jälleen kunnolla Kaalin meteoriitti järvelle. Näin kuumalla ja kuivalla tämä "järvi" oli pelkkä pieni lätäkkö, mutta sen syvyys voikin vaihdella neljästä kolmeenkymmeneen metriin. 

Sain kaikesta liiallisesta auringosta todella pahaa aurinkoihottumaa niskaani ja jalkoihin ja jouduin lauantain pitämään huivia sekä pitkiä housuja. Huivi tosin osoittautui hyödylliseksi muutaman kilometrin hiekkatiepätkällä, jossa hiekkaa pöllysi joka rööristä sisään aina auton ajaessa ohi! 

Paluumatkalla piti pysähtyä jätskille Saksan tilalle, koska ne hehkuttivat tekevänsä Saarenmaan parasta jäätelöä. Ja olihan se sitä! :P

Lauantaina oli myös Lotan serkun 30-vuotissynttärit ja juhlistettiin niitä Lotan vaarin kellariin rakentamassa pubissa pelaamalla flipperiä :D Lotan 5-vuotias serkunpoika oli auttamatta meistä paras.. :D

Sunnuntaina saavuttiin Tallinnaan sen verran ajoissa, että oli pari tuntia aikaa tehdä ostoksia ja käydä syömässä, ennen laivan lähtöä. Käytiin syömässä vanhassa kaupungissa tällaisessa ravintolassa:

Aivan upea paikka, kuin salainen puutarha keskellä kaupunkia ja ihan mielettömän hyvää ruokaa :)

Näistä karttakuvista käy ilmi vielä tärkeimmät etapit, joihin mammiksillamme reissun aikana suuntasimme. Kilometrejä kertyi kaiken kaikkieen rapiat 150 ja mun ei tarvinnut satulassa istua ainakaan viikkoon sen jälkeen.. :D Seuraavalla kerralla täytyy mennä omalla autolla, että pääsee vielä laajemmin tutustumaan koko Saarenmaahan, upea paikka! :)