Meidän joulu!

Meidän perheellä oli mitä ihanin joulu ja parasta siitä teki katsella tuon tomeran 2-vuotiaan touhuja. kun ensimmäistä kertaa ymmärtää joulupukin, joulupuuhien ja lahjojen päälle. Pienempi tonttummekin jaksoi hienosti joulupyhät kaikkine vierailuineen ja hän on kyllä jo niin skarppi pikkuherra!<3 

Ennen aattoa koristeltiin kuusi ja leivottiin pipareita. Hilmakin hienosti osasi pursottaa pipareihin sokerikuorrutetta ja painella koristeita paikoilleen. Ja siinä sivussa aina taikinaa tai pipareita päätyi suuhunkin :D 

Yllätysyllätys meidän perheen pakettihamsteri oli Hilma. Tuli pyjamaa, vaatetta, kirjoja ja muutama lelu ja neiti oli aina niin onneissaan avaamastaan paketista, että unohtui hetkeksi leikkimään/tutkimaan juuri avaamaansa lahjaa ja piti vähän muistutella että niitä paketteja olisi vielä vaikka kuinka avattavana. 

Joulupukkiin meidän 2-vuotias suhtautui todella reippaasti! Kun ovi avattiin kiljaisi Hilma innoissaan "PUKKI!!!" ja sen jälkeen Hilma hienosti kävi hakemassa itse aina pukilta lahjan ja vei sen oikean saajan luokse. Uskaltautuipa Hilma vielä pukin syliinkin lopuksi istumaan. Ja pieni Heimo myös! :)

Heimo oli reipas pieni vauva kyllä koko joulun! Hänkin sai muutamia paketteja, jotka minä sain kunnian avata. Heimon kuulumisista voisi lyhyesti myös kertoa! Hän on tänään jo 10 viikkoa ja Heimon kasvu ja kehitys on ollut kyllä huimaa. Hän on kova poika juttelemaan, ottamaan katsekontaktia ja hymyilemään. Hän on jo pari viikkoa seurannut todella tarkasti kaikkea ympärillä tapahtuvaa ja heti kun bongaa jonkun kasvot alkaa jokeltelu. Mahallaan hän on alkanut viihtyä vasta ihan viime aikoina ja hienosti nostaa jo yläkroppaansa käsien varaan. Kääntyminen selältä mahalleen ei tosin vielä ilman apuja onnistu mutta onpa hän pari kertaa tehnyt sen mitä Hilma ei vauvana tehnyt koskaan. Nimittäin kierähtänyt mahalta selälleen! Tosin ne on saattaneet olla enemmän vahinkoja kuin suunnitelmallisia.. :D 

56 koon vaatteet ovat olleet meille historiaa jo pari viikkoa ja huvittaa kun Heimo käyttää joitain Hilman vanhoja vaatteita jo nyt, joita neiti piti vasta nelikuisena. Yöt menee periaatteessa tosi kivasti (nyt juuri päällä tiheänimun kausi ja oikeastaan 02 eteenpäin yöllä vaan möhnätään ja ähistään kun tutti tai nyrkki on oltava koko ajan suussa) ja hänellä on selkeä yön ja päivän rytmi. Perustyytyväinen poika hän myös on ja onneksemme ollaan säästytty ainakin toistaiseksi suuremmilta masuvaivoilta enkä mitään allergiaan viittaavaa ole vielä ainakaan Heimosta huomannut. Monessakin asiassa Heimo on täysin erilainen kuin siskonsa vauvana, mutta on näillä sisaruksilla kyllä niin paljon samoja piirteitä noin ulkoisesti että ihmekös kun meillä mammoillakin menee Hilmat ja Heimot päivittäin sekaisin :D 

Pikkuherra Heimo!

Muutamat teistä on ehtineet jo kyselläkin mitä meille oikein kuuluu ja tietoa pienestä uudesta perheenjäsenestämme. Pahoittelut tästä hiljaiselosta, mutta aika ja energia on tässä kuluneiden viikkojen aikana suunnannut kyllä täysin toisaalle blogin maailmasta. Yritetään skarpata taas! :D 

Puuh, on niin paljon asiaa etten oikein edes tieä mistä aloittaa. Ehkäpä siitä, mihin blogi viimeksi jäi. Mulla tosiaan oli loppuraskaudessa sitä toksemiaepäilyä ja sen takia kävin äitiyspolilla kontrolleissa kerran viikossa ja neuvolassakin parhaimmillaan kahdesti viikossa. Myrkytykseksi ei kuitenkaan onneksi missään vaiheessa edennyt, mutta aika todella väsynyt koko raskauteen aloin olla. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. 

Lopulta 19.10. torstaiyöllä vähän ennen kahta, heräsin kipeisiin supistuksiin, jotka tulivat 4-5min välein. Seurailin tilannetta pari tuntia ja koska supistukset eivät lopahtaneet vaan muuttuivat kipeämmiksi, herätin Lotan ja hälyteltiin isovanhemmat paikalle. Kävin yöllä kuumassa suihkussa ja pidin kuumavesipulloa alaselällä, mihin supistukset kovimmin tuntuivat ja kuuden maissa lähdettiin synnärille katsomaan missä mennään. Noh, eihän siinä vaiheessa vielä missään menty :D Synnytys oli kyllä alkamassa, mutta kohdunkaulaa oli vielä pari senttiä jäljellä vaikka se oli pehmeä ja sormelle auki. Kätilö vinkkasi, että siinä vaiheessa kun supistukset ovat vaan kipeitä ja toinen toistaan kipeämpiä, tietää että on tosi kyseessä. Tuossa aamuyön aikana olin saanut aina välillä väleihin vähän helpompia supistuksia. Lähdettiin takaisin kotiin vähän ennen seitsemää ja tositoimiin päästinkin myöhemmin sinä samana iltapäivänä.

Tässä vaiheessa olisi luonnollista kertoa synnytyskertomukseni, mutta valitettavasti en siihen vielä pysty. Varmasti jossain vaiheessa sen tänne jaan, mutta vielä tuo kokemus on niin tuoreena ja aika kipeänä mielessä, etten pysty sitä tähän jäsentämään. Lyhykäisyydessä kerrottakoon, että Heimo syntyi lopulta perjantai aamuyöllä 03:50 kiireellisellä sektiolla.

Sairaalasta kotiuduttiin vasta seuraavana keskiviikkona ja siitä pikkuhiljaa meidän perheen uusi arki alkoikin sitten opettelulla ja totuttelulla. 

Hilma on ollut mitä upein isosisko ihan alusta alkaen ja Heimosta on tullut hänelle selvästi tärkeä ja rakas. Sisko on innokas vaipanvaihto- ja pukemisavustaja, kiikuttaa tuttia suuhun vauvalle kun tämä itkee ja huutelee mennessään "ei tätääää! (= ei hätää)". Hirvittävän nopeasti on aika hurahtanut, sillä Heimo on tänään tasan 1 kuukautta. Hän kannattelee hienosti päätään ja väläytti jopa ensimmäisen hymynsä terkkarille neuvolassa viime perjantaina! Kaikin puolin hän on aika rauhallinen vauva, joka sanoo vasta kun on oikeasti aihetta ja tykkää kovin seurailla isosiskon touhuja. 

Syysfiiliksiä, toksemia-epäily ja turhautumista!

Niin siinä nyt on vaan kuulkaas käynyt, että kesä on loppunut ja syksy virallisesti ottanut vallan. Edellisviikolla ennen näitä syysmyrskyjä ja sateita ehdittiin ottaa muutamia syksyisiä masukuvia sekä tietysti kuvata taaperomme syysseikkailuja lehtikasassa<3

Hilmakin nauttii syksystä ja hänestä parasta on läiskytellä ja pomppia vesilätäköissä, sekä etsiä kastematoja.

Sitten takaisin raskausrintamalle. Meillä eleltiin viime viikon lopulla vähän jänniä aikoja, kun piti varautua synnytyksen käynnistämiseen. Sain ke-to välisenä yönä kipukohtauksen, jossa vannemainen särky meni kehänä ylävatsalta selkään. Selkälihakset puutuivat, hengittäminen oli hankalaa ja makuuasennossa en pystynyt olemaan lainkaan. Kävelin vain ympäri asuntoa ja yritin löytää asentoa, jossa kipu hieman hellittäisi. Oloa pahensi myös kestosupistus, joka ei hellittänyt oikeastaan koko tuon 2,5h aikana, mitä kipukohtaus kesti. 1g Panadol lopulta hellitti kipua niin, että sain vielä muutaman tunnin unta ennen aamuherätystä. 

Mulla oli joka tapauksessa neuvola torstaiaamuna klo 8, joten kun kipu yöllä lopulta hellitti tiesin, että riittää kun neuvolassa asian otan puheeksi. Siellä huomattiin mulla olevan todella paljon turvotusta ja viikossa painon nousseen melkein 1,5kg. Myös pissassa oli proteiini plussalla. Päänsärkyä mulla ei ole ollut, mutta silloin tällöin kun nousee ylös sinkoilee silmissä tähtiä. Neuvolasta passitettiin suoraan labroihin ja reilun tunnin kuluttua neuvolasta soitettiin, että pitää lähteä äitiyspolille toksemiaepäilyn vuoksi. Uraattiarvo oli reilusti koholla ja hieman ennen yhtä oltiinkin Lotan kanssa TYKS:ssä käyrillä. Naksulla oli kaikki erinomaisesti ja mun verenpaineet oli koko ajan todella hyvät ja alhaalla (korkeimmillaankin paineet vain 78/120). Ultrannut lääkäri oli sitä mieltä, että jään samantien osastolle tarkkailuun ja synnytys käynnistetään seuraavana aamuna, koska oireita on niin paljon ja ollaan jo turvallisilla viikoilla, joten syytä odotella ei ole. 

Oltiin kuin puulla päähän lyötyjä. Meidät ohjattiin muutaamaa kerrosta ylemmäs osastolle, enkä oikein ymmärtänyt vieläkään mitä oikein tapahtuu ja alanko todella kohta synnyttää. Kun kätilö kävi kanssani juttelemassa, hän kuitenkin vihjasi ettei mitään käynnistystä varmaan ole tarpeen tehdä. Täydessä epätietoisuudessa vietin sitten yhden yön osastolla, kunnes lopulta pe aamulla 10 maissa lääkäri tuli kertomaan, että kaikki koholla olleet arvot ovat nyt normaalit, proteiini pissassa tosi vähäistä ja koska verenpaineet ovat niin hyvät saisin lähteä kotiin jos haluan. Missään nimessä en halunnut jäädä turhaan sairaalaan hengaamaan, koska mun olo oli kuitenkin ihan hyvä koko ajan. Vähän vaan ärsytti, kun oltiin jo keretty valmistautua käynnistykseen ja nyt meidät palautettiin takaisin piinaavaan odotukseen ja epätietoisuuteen! :D

Tässä viikonlopun aikana olenkin tehnyt kaikkeni, jotta synnytys ottaisi ja käynnistyisi itsellään. Naksu on jo aika kookas (3250g oli 37+3 eli viime torstaina), joten kovasti toivoisin ettei hän masussa ainakaan yhtään yliaikaa viihtyisi! Lisäksi mulla alkaa olla aika tuskainen ja vaivainen olo tämän ison mahan, närästyksen, turvotuksen ja selkäkipujen kanssa, joten huolettaa miten selviän synnytyksestä jos menen fyysisesti vielä paljonkin huonompaan kuntoon. Kovasti siis joka päivä pompin jumppapallolla, käyn reippailla kävelyillä supisteluista huolimatta, painelen akupunktiopisteitä ja lypsän rintoja :D Kaikki keinot on käytössä, että pikkuinen pian päättäisi maailmaan ponkaista, joten mielelläni kuulen lisää vinkkejä jos niitä löytyy! :D

Äitiysloma ja täysiaikaisuus!

Virallisesti olen ollut äitiyslomalla jo 2 viikkoa ja eilen pärähti käyntiin 38. raskausviikko (37+1 tänään) eli meidän Naksutin saavutti täysiaikaisuuden!<3 Mulla äitiysloma on mennyt aika verkkaisesti, koska supistuksilta en ole enää yli kuukauteen mitään kovin aktiivista tekemään. Olenkin kutonut ahkerasti! Toistaiseksi on syntynyt Hilmalle nämä pupusukat ja lisäksi olen tehnyt Naksulle ja Hilmalle samanlaiset pipot ja nyt on työn alla Hilmalle pipoon sopiva tuubihuivi.

Meillä alkaa olla kaikki valmiina Naksua varten. Viime viikolla petasin pojan korisängynkin valmiiksi. Vaatehuoneessa on pestynä ja viikattuna vaatteet valmiiksi ja muutkin tavarat on sillä tavalla ulottuvilla, että kun hän päättää tulla ei tarvitse varastoa lähteä ympäri kääntämään. 

Rv 34 aloin juoda vadelmanlehtiteetä, kun olen niin monelta saanut kuulla sen positiivisesta vaikutuksesta etenkin synnytyksen jälkeen kohdun palautumiseen. Monella jälkivuoto on ollut reilusti vähäisempää kuin esimerkiksi aiemmista synnytyksistä ja kohtutulehduksilta on vältytty.

Hilma on ollut nyt pari viikkoa päiväkodissa ja molemmilla viikoilla hän on tullut kipeäksi. Ekan viikon lopulla tuli perus nuhaflunssa. Pari päivää ehti viime viikolla olla päiväkodissa suht terveenä ja torstaina uusi yskänuha kuumeen kera. Lauantaina käytiin lääkärissä tarkistamassa korvat ja siellähän tulehdus olikin. Nyt kuitenkin pikkumuija on tuonkin taudin selättänyt ja toivotaan, että nyt saisi jatkaa terveenä loppuvuoden.

Syyskuun puolivälissä meidän Naksulle järjestettiin babyshoweritkin!<3 Ihania ystäviä, paljon hyvää ruokaa, lahjoja ja hauskoja leikkejä. Ja mä sain ahhh jalkahoidon, hieronnan ja uudet kynsilakat varpaisiin. Näytänpähän edes jaloista sitten hyvältä synnyttäessä! :D 

Viikko sitten alkoi loppuraskauden vaivat, nimittäin turvotukset ja raskausarvet astuivat kehään. Sormukset piti ottaa pois ja aamuisin yön jäljiltä varpaat ja sormet on aikamoiset nakit. Myös navan ympärille ratkesi arvet ja toivon todella, että Naksu siirtyisi mahan tälle puolelle jatkamaan kasvuaan ennenkuin nuo vielä suht pienet arvet ottavat haltuunsa koko masun. 

Viime torstaina oli synnytystapa-arvio. Kohdunkaula oli selvästi pehmeä, mutta edelleen kiinni ja kaulaa ainakin sen 2,5cm jäljellä. Kiinnittynyt hän ei vielä ollut, mutta aika alhaalla jo nätisti raivotarjonnassa. Tutkimuksessa selvisi myös, että lantiossani ei ole mitään poikkeavaa ja hänen pitäisi kyllä ongelmitta ulos mahtua. Tästä tiedosta olen todella huojentunut, koska isoin pelkoni synnytyksessä on, että kesken kaiken päädytäänkiin sektioon, koska jostain syystä hän ei mahdu ulos. Sain myös kuulla, että hän on hyvin sopusuhtainen ja jos syntyy lähellä laskettua, syntymäpaino voi jäädä jopa alle 3,7kg. Yes please!

Eilen koin ensimmäisiä oikeasti kivuliaita supistuksia, jotka tuntuivat selässä sekä nivusissa. Ne oli kuitenkin satunnaisia, eivätkä yölläkään mitenkään säännöllisiä. Pieni jännitys nyt kuitenkin alkoi, että meinaako tässä pikkuhiljaa alkaa jotain tapahtua! Toivottua olisi, voin kertoa. Mä olen ihan valmis tähän raskaana olemiseen ja malttamaton saada pikkumies syliin!<3 

Meidän tuleva isosisko!

Näihin muutamiin viikkoihin on mahtunut paljon jännittäviä hetkiä ja vähän väliä on havahtunut huomaamaan, miten "iso" tyttö meidän Hilma jo on!<3 Vaikka hän on vasta vuoden ja 9kk...

Edellisviikolla oli Hilman ensimmäinen hammaslääkärikäynti. Odotusaulassa hän luki reippaana tyttönä Aku Ankkaa ja kun häntä kutsuttiin nimellä, otti Hilma reppunsa kantoon ja asteli itse sisään tutkimushuoneeseen. Hammaslääkärin tuolissa Hilma istui Lotan sylissä ja reippaasti avasi suutaan aina isoksi sanoen "aaa". Kävi ilmi, että häneltä puuttuu enää 8 maitohammasta! Taaimmat hampaat ylhäältä ja alhaalta sekä kaikki kulmahampaat, joista itse asiassa yksi onkin jo puhjennut tuon käynnin jälkeen eli tämän hetkinen saldo on enää -7 :)

Hienosti sujuneen hammaslääkärikäynnin jälkeen mentiin tietysti vähän juhlimaan kahvilaan.

Perjantaisin Hilmalla on uintipäivä. Vielä he käyvät Lotan kanssa ohjatussa taaperouinnissa aina perjantai-iltapäivisin, mutta koska Hilmaa ei oikein huvita osallistua yhteisiin leikkeihin ja harjoituksiin päätettiin, että he alkavat käydä jatkossa perjantaisin ihan vain kahdestaan meidän lähiuimahallissa leikkimässä. Hilma nimittäin nauttii, kun saa leikkiä ja läiskytellä ja ihan omaan tahtiin polskutella vedessä.

Tällä viikolla alkoi se ehkäpä jännin uusi asia. Päiväkoti. Koska Lotta palaa töihin vasta ensi viikon jälkeen, saa Hilma rauhassa nämä kaksi viikkoa totutella ja tutustua päiväkotiin sekä siellä oleviin lapsiin ja hoitajiin. Tällä viikolla hän on päivä kerrallaan ollut siellä aina vähän pidempään yksin ja osallistunut erilaisiin aktiviteetteihin ja ensi viikosta olisi tarkoitus viedä hänet aina 8 maissa ja hakea sitten ennen 12. 

Hilma on kyllä todella upeasti jo kolmessa päivässä edistynyt hirmuisesti harjoittelussa. Ja samoin Lotta! Eilen nimittäin Hilma jäi ensimmäistä kertaa yksin tunnin ajaksi ja sain kotiin itkevän vaimon, jonka sydän oli särkynyt jättäessään itkevän lapsen päiväkodille. Hilma oli kuitenkin hienosti reipastunut Lotan lähdettyä ja uusi itku harmitus oli tullut päälle vasta juuri ennenkuin Lotta menikin jo hakemaan häntä. Tänään Hilma oli 1,5h yksin niin, että Lotta oli vaan tiputtanut hänet ryhmäänsä, sanonut heipat ja lähtenyt. Siinä Hilma oli hetken aikaa itkeskellyt, mutta rauhoittunut taas muutamassa minuutissa ja reippasti leikkinyt muiden lasten mukana hakiessa. Ja Lottakin tuli reippaana ja ilman itkuja käymään kotona tuossa välissä! :D

Huomenna mennään koko porukka yhdessä päiväkodille, sillä meillä on edessä alkukeskustelu Hilman omahoitajan kanssa. Katsotaan sitten vähän sen mukaan, miten kauan siinä menee ja miten Hilma on sen ajan muiden lasten ja hoitajien kanssa pärjännyt että jääkö hän lounaaseen asti vai lähdemmekö kaikki suosiolla pidennetyn viikonlopun viettoon. Sovittiin nimittäin, että pidetään perjantai ansaittuna vapaapäivänä. Käydään Skanssissa jäätelöllä ja juhlimassa virallisesti alkavaa äitiyslomaa sekä Hilman ensimmäistä päiväkotiviikkoa :)

Raskasta olla raskaana!

Huomenna on täynnä tasan 32 viikkoa raskautta. 32 hyvin pitkää ja vaiheikasta viikkoa. Mun kohdallani tämä raskaus on nimittäin ollut kaikkea muuta kuin helppo tai vaivaton. Tuntuu, että kun yksi vaiva on väistynyt, on seuraava ottanut läpystä vaihdon ja vaikka päällisin puolin kaikki onkin sujunut hyvin ja vauva on kasvanut hienosti ja tasaisesti, on mun keho vaan mennyt huonompaan ja huonompaan kuntoon. 

Tällä hetkellä mulla olisi töitä jäljellä vielä 3 viikkoa ennen äitiysloman alkamista. Koko ensi viikon olen sairauslomalla ja loppuviikosta arvioidaan tilanne uudelleen koskien viimeistä paria viikkoa. Tänään viimeksi kävin TYKS:ssä käyrillä ja tarkastuksessa jatkuvien supistuksien takia ja sain supistuksenestolääkettä. Hyvä uutinen on, että jatkuvat supistukset eivät ole kypsyttäneet tai lyhentäneet kohdunkaulaa, joten suurta riskiä ennenaikaiselle synnytykselle ei ole. However, mun oma jaksaminen ja varsinkin psyykkinen jaksaminen onkin asia ihan erikseen. Puhumattakaan Lotasta ja Hilmasta, koska he joutuu selviytymään tällä hetkellä arjesta aikalailla kahdestaan. Toivon todella, että nää jatkuvat supistukset vielä jossain vaiheessa hellittäisivät tai oppisin edes kestämään ja sietämään niitä siten, etteivät ne rajaisi elämääni sohvan, sängyn ja wc:n välille. Muuten on edessä kyllä vielä toooodella pitkät 8 viikkoa!

Nyt, kun olen tarpeeksi valittanut omasta olostani, voin keskittyä iloisempiin asioihin eli meidän ei-niin-pikku-Naksumieheen! Näillä viikoilla vauvan painoarvo on noin 1800g, mutta viimeksi tänään sain kuulla ja nähdä miten meidän Naksu onkin jo vähän yli 2kg. Hän on alusta asti mennyt yläkäyrällä, joten ilmeisen pitkää poikaa tähän maailmaan odotellaan! Hän on tyyppinä myös melkoinen menijä ja mahassa käy välillä sellainen melske, että tuntuu kuin sisuskaluja järjestettäisiin uudelleen ja maha heilahtelee puolelta toiselle. Hänellä on myös useita kertoja päivässä hikka, jonka erottaa selvästi mahan päältäkin. 

Hän reagoi selvästi musiikkiin ja ilmaisee mielipiteensä myös, jos tila käy liian ahtaaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä mammajooga, jossa olen elokuun käynyt. Jos menen vähänkään liikaa lyttyyn, tulee sellasta monotusta, että tekee mieli kiljasta samalla kun ponnahtaa pystyyn. Öisin Naksu innostuu jumppailemaan aina kun käännän kylkeä tai käyn vessassa ja välillä tuntuu, ettei hän malta nukkua lainkaan. Käyristä tai sörkkimisistä hän ei myöskään pidä, vaan potkii niitä tai yksinkertaisesti lähtee karkuun. Mökö usein makaa aivan mussa kiinni sohvalla ja toisinaan myös Mökö saa osansa Naksun potkutreeneistä. Sitten hän loukkaantuu ja lähtee. Raukka.<3

2. hääpäivä!

Pari viikkoa sitten meillä oli jo 2. hääpäivä<3 Sen kunniaksi käytiin brunssilla ravintola Kuoressa. Ruoka oli tosi hyvää ja seura tietysti kohdillaan ;)

Tuntuu, että kun elokuu alkoi, alkoi myös valmistautuminen tulevaan syksyyn. Niin luonnossa kuin ihan meillä kotonakin. Muutamista kesäisitä säistä päästiin vielä nauttimaan uimisen ja leikkipuistoeväsretkien merkeissä, mutta nyt on pitänyt jo useana päivänä pukea Hilmalle sukkia, pitkälahkeisia housuja ja tuulitakkia. 

Meillä syksyyn valmistautuminen on myös tarkoittanut Hilman päiväkodin aloittamiseen valmistautumista. Neidille on ostettu kurahousua, takkia, kuori-ulkovaatteita, kumisaapasta, vaihtovaatetta, päiväkotitossua ja välikerrastoa. Nyt vihdoin pitäisi olla kaikki hankittuna ja Hilma on siirtynyt perhepedistä myös lastenhuoneeseen nukkumaan kerrossängyn alapedissä, joka vihdoin saatiin tuunattua valmiiksi. Hän on jo niin iso tyttö!<3

18.9. mulla alkaa virallisesti äitiysloma ja samana päivänä Hilma menee Lotan kanssa ensimmäistä päivää opettelemaan ja tutustumaan päiväkotiin. Hilma tulee olemaan päiväkodissa aina ma-pe 8-12, jotta mulla on mahdollisuus keskittyä (ja ehkä vähän levätä) vain yhteen lapseen ja Hilma pääsee leikkimään ja sosiaalistumaan ikäistensä parissa. Tutustumisviikon jälkeen Lotta palaakin työelämään ja mä jään vuorostani kotiin. 

Raskaudesta riittää tällä hetkellä niin paljon kerrottavaa, että kirjoittelen siitä erillisen postauksen heti, kun vain jaksan. Pääpiirteittäin Naksulla on kaikki oikein hyvin, mun kroppa vaan on kovalla koetuksella ja rasituksella. Töitä olisi vielä 3 viikkoa ennen äitiyslomaa, mutta ainakin ensi viikon olen sairauslomalla, jonka jälkeen tilanne arvioidaan uudelleen koskien 2 viimeistä viikkoa. 

Helsinki-viikonloppu - täydellinen loman aloitus!

Edellisviikonloppuna mulla alkoi jäljellä olevan kesäloman toinen puolisko. Loma startattiin retkellä Helsinkiin, jossa oli ystäviemme häät. Koska häät oli "lapsettomat" otettiin Lotan vanhemmat mukaan Hilmaa hoitamaan, sillä he jatkoivat viikonloppusuunnitelmiaan sunnuntaina siitä Itä-Suomeen. 

Yövyttiin ensimmäistä kertaa Sokos Hotellien sijaan Radisson Blussa. Tarkemmin sanottuna siinä Kampin takana olevassa Radisson Blu Royalissa ja se oli kyllä nappihotelli! Ensinnäkin saatiin isot kylpyammeelliset huoneet, joista pääsi sisäkautta hipsaisemaan toiselle puolelle. Tämä erittäin kätevää lapsenvahtiemme kannalta illalla, kun Hilma menee nukkumaan jo n. 19:30, niin he pääsivät sitten meidän puolelle katselemaan telkkaria ja oven raosta kuulivat jos Hilma jotain olisi äännellyt. 

Myös sisäänkirjautuminen onnistui jo vähän ennen 12, kun saavuimme hotellille. Olin sitä etukäteen kysellyt, koska kirkko oli jo klo 14 ja sitä ennen pitäisi ehtiä vaihtaa vaatteet ja haukatakin jotain. Yhden jälkeen me rouvat lähdettiin suunnistamaan kohti Paavalin kirkkoa ja Hilma lähti kohti Korkeasaarta Muorin ja Äijän kanssa.

Ystäviemme juhlapaikka oli Töölössä Merimelojien majalla ja ai että miten upea paikka se olikaan! Sään vielä ollessa 10+ juhlapaikka pääsi kyllä todellisiin oikeuksiinsa!<3 Onnea vielä kerran ihanat Herra ja Rouva Vikman!<3

Sunnuntaina lähdettiin superaamiainen (se todella oli sen nimi, eikä yhtään turhaan!<3) syötyämme viettämään päivää Suomenlinnassa. 

Lounaspaikaksi valittiin vierasvenesataman Valimo ja sieltä sai herkulliset lohikeitot alle kympillä!

Kotiinpäin lähdettiin VR:llä ja oltiin otettu paikat ensimmäistä kertaa perhehytistä. Vähän jännättiin tuleeko sinne muita, koska Hilman matkustaessa vielä ilmaiseksi, oltiin ostettu 4-hengen hytistä vain kaksi paikkaa. Saatiin olla koko matka kuitenkin kolmestaan ja suosittelen kyllä lämpimästi kyseistä osiota junissa kaikille lapsiperheille! Tilaa on hyvin, eikä tarvitse koko ajan vahtia, että lapsi karkaisi jonnekin pitkin käytävää tai lähtisi vielä edemmäs seikkailemaan. 

Mitä raskauteen tulee, tänään starttasi jo 28. raskausviikko. Olen voinut kiitettävästi, edelleen selkä kipeytyy ja ärtyy herkästi, jos yrittää huhkia yli omien rajojen ja supistuksia tulee herkästi pienestäkin rasituksesta. Olen kuitenkin löytänyt jonkinlaisen tasapainon ja tiedän milloin kroppani tarvitsee levätä ja pienen breikin. Naksusta on kuoriutunut vallan mahdoton menijä! Nyt kun hänellä alkaa olla jo kokoa, hänen liikkeet tuntuu JA NÄKYY hyvin selvästi. Iltaisin boogiet alkaa siinä Hilman mentyä nukkumaan ja jatkuvat usein parikin tuntia. Huvittavaa ja samalla vähän hullua seurata kun nahkaa vasteen velloo jalka tai pylly tai kun yhtäkkiä koko vatsa heiluu puolelta toiselle täristen. Tätä kyllä säikähdin yksi päivä, että nyt siellä on joku epilepsiakohtaus, mutta kävikin ilmi, että hän vain pissasi... :D 

Huomisaamuna mulle tehdään ensimmäinen sokerirasitus. Jännittää aika paljon, että jos sieltä radi-tuomio tulee ja olenkin siihen henkisesti varautunut. Painoa on mulla tullut nyt 9,5kg ja maha on kyllä siihen nähden, että vielä on 3kk laskettuun aikaan, aika todella iso. Sen kokoinen, mitä Lotta oli, kun lähdettiin synnyttämään. Yksilöllisiähän nämä ovat, mutta vähän hirvittää miten isoksi tässä vielä paisutaan ja jos Naksu onkin joku valtava 5-kiloinen sokerivauva. Odotan vaan, että huominen olisi ohi ja saisin rauhassa taas nauttia ja keskittyä raskauteen tai mahdollisesti pistää ruokavalion tiukille ja alkaa tökkiä neulalla sormenpäihini. 

Tänään aletaan isäni kanssa pystyttää takapihallemme katosta, jonka puupalkit olen viikonloppuna maalannut. Huomenna sokerirasituksesta selvittyäni ajelen ystäväni luo 60km päähän kyläilemään ja loppuviikon ohjelmassa meillä onkin rauhallista oman perheen kanssa retkeilyä ja touhuilua, kunnes viikonloppuna tehdään vielä kesäloman lopetusreissu Tampereelle isommalla porukalla. Mukavaa heinäkuun viimeistä viikkoa (MITEN TÄÄ KESÄ MENEE AINA NÄIN NOPEASTI?!) kaikille!<3 

Kesäistä sunnuntairetkeilyä!

Meidän perhe kävi tänään retkellä Paraisten Sattmarkissa, jossa järjestettiin eläinpäivä ja Taitavan Saariston käsityöläisten markkinat. Hilma tykästyi lampaisiin ja käytiinkin niitä pariin otteeseen paijaamassa. Ihanaa huomata, miten luontevasti ja rohkeasti tuo pieni tyttö on eläinten kuin eläinten kanssa tekemisissä ja ymmärtää miten niitä tulee kohdella. 

Muita eläimiä oli alpakat ja laatikollinen mehiläisiä. Muutama koirakin näkyi.

Sattmark kaffe & safka -pihapiiriin oli kerääntynyt paljon ihmisiä ja Hilmalla riitti katseltavaa ja puuhasteltavaa.

Eväät mentiin syömään rantaan ja sen jälkeen Hilma pääse kahlailemaan merenrantaan. Ollaan aloitettu taas uinti ja heti huomaa, kuinka vedestä on tullut taas tutumpi elementti ja sen roiskuttaminen ja tutkiminen on hauskaa. Vähän ihmeissään neiti kyllä oli tänään hetken, kun merivettä räiskähti naamalle ja suuhun ja se maistuikin suolaiselta! Oli näkemisen arvoinen ilme taas :D

Päivitellään ensi viikolla tarkemmin raskaudesta, mutta huomenna siis alkaa jo 26. raskausviikko ja vointi on edelleen pääosin hyvä. Ensi viikko vielä töitä ja sitten vielä pari viikkoa kesälomaa! 

Kesälomailu osa 1 takana!

Ensimmäinen parin viikon kesäloma alkaa olla virallisesti takana ja palaan töihin huomenna pariksi viikoksi. Vaikkei tehty muka mitään ihmeellistä, tuntuu että aika meni kuitenkin vauhdikkaasti ja ohjelmaa riitti välillä ihan hengästymiseen saakka! 

Kesäloma startattiin ruotsinristeilyllä ja Hilma oli laivalla jälleen ihan liekeissä. Hän sai sieltä mukaansa oranssin kisu pehmolelun, joka sai nimekseen Miu. Se onkin ollut rakas ja tärkeä siitä asti ja välillä tiukasti kainalossa päivän jokaisessa askareessa. Juhannusta juhlittiin Lotan siskon perheen kanssa ja viime viikolla Hilmalla oli muskari "kesäleiri". Tiistaista perjantaihin käytiin joka aamu puoli tuntia muskarissa ja kyllä tuo pikku pirpana taas nautti kun sai tanssia ja soitella kaikenlaisia uusia soittimia! Viime viikolla alkoi myös Hilman kesäuinti ja kyllä oli tyttö riemuissaan päästessään pitkästä aikaa veteen polskimaan.

Viime keskiviikkona käytiin porukalla Muumimaailmassa. Niiskuneiti oli Hilman ehdoton lemppari ja niin ihana!<3 Hilma heti huomasin kauniit kukat niiskuneidin korvan takana ja silitteli ihastuneesti Niiskuneidin kuonoa. 

Muutenkin neidillä oli aika eri meininki, kuin viime kesänä jolloin tuo silloin 8-kuinen lähinnä vain ihmetteli hahmoja ja vähän hihkui teatteriesitystä. Kyllä 1,5-vuotias on jo niin iso ja taitava!<3 Hilma tykkäsi paljasjalkapolusta, hiekkalaatikosta, veneiden uittamisesta, teatterista, lököilypuistosta sekä tietysti niistä muumeista.

Naksu-pojulle kuuluu myös oikein hyvää! Ja kyllä IT'S A BOY!<3 :) Päivittäin hän ilmoittaa itsestään yhä kovenevilla myllerryksillä ja öisin yleensä kolmen jälkeen ajaa mut ylös pissalle. Toisinaan lonkkia särkee niin, että yössä joutuu tunnin välein kääntämään kylkeä, mutta välillä taas unta riittäisi jopa kellon ympäri. Lomalla ollessa supistukset on pysyneet kivasti aisoissa, kun vaan on malttanut ottaa rauhallisesti. Heti, kun yrittää liian kovaa kävellä tai liian kauan putkeen pystyssä heilua, alkaa vatsa kovettua siihen tahtiin, että se pakottaa hidastamaan ja istumaan alas. Selkä alkaa vaivata välittömästi, jos yritän liikoja, kuten päätän pestä nelinkontin kylpyhuoneessa maton, tai hoidan Hilman 1v2kk vilkasta serkkupoikaa vuorokauden :D Onneksi lepo ja Panadol-kuuri parin päivän ajan tuntuu hyvin aina rauhoittavan selän. 

Hilma tykkää silitellä ja pusutella masua. Hän tuntuu jotenkin ymmärtävän, että siellä on vauva, tai ainakin niin hän hokee "vauva vauva vauva" ja osoittaa tai taputtaa masua. Sen jälkeen keskustelu jatkuu niin, että Hilma levittää kädet sivuille ja pudistaa päätään, johon me toteamme: "Niin, ei näy, mutta siellä se vauva on masun sisällä. Syksyllä vauva tulee ulos." Sitten Hilma nyökkää hyväksyvästi ja ymmärtäväisen näköisenä. 

Tänään alkoi muuten jo 25. raskausviikko! Tällä viikolla Naksu on jo 650g ja 35cm pitkä ja täytyy sanoa, että kyllä hänen kasvun on tässä kuluneitten viikkojen aikana jo huomannutkin. Masu pullottaa jo oikein hyvällä mallilla ja usein iltaisin vatsaa kiristää niin, että tuntuu kuin repeäisi kahtia. Myös rinnat on kasvaneet jo kolme kokoa raskauden alusta ja vähän hirvittää mihin niiden kanssa vielä päädytään! :D