Syysfiiliksiä, toksemia-epäily ja turhautumista!

Niin siinä nyt on vaan kuulkaas käynyt, että kesä on loppunut ja syksy virallisesti ottanut vallan. Edellisviikolla ennen näitä syysmyrskyjä ja sateita ehdittiin ottaa muutamia syksyisiä masukuvia sekä tietysti kuvata taaperomme syysseikkailuja lehtikasassa<3

Hilmakin nauttii syksystä ja hänestä parasta on läiskytellä ja pomppia vesilätäköissä, sekä etsiä kastematoja.

Sitten takaisin raskausrintamalle. Meillä eleltiin viime viikon lopulla vähän jänniä aikoja, kun piti varautua synnytyksen käynnistämiseen. Sain ke-to välisenä yönä kipukohtauksen, jossa vannemainen särky meni kehänä ylävatsalta selkään. Selkälihakset puutuivat, hengittäminen oli hankalaa ja makuuasennossa en pystynyt olemaan lainkaan. Kävelin vain ympäri asuntoa ja yritin löytää asentoa, jossa kipu hieman hellittäisi. Oloa pahensi myös kestosupistus, joka ei hellittänyt oikeastaan koko tuon 2,5h aikana, mitä kipukohtaus kesti. 1g Panadol lopulta hellitti kipua niin, että sain vielä muutaman tunnin unta ennen aamuherätystä. 

Mulla oli joka tapauksessa neuvola torstaiaamuna klo 8, joten kun kipu yöllä lopulta hellitti tiesin, että riittää kun neuvolassa asian otan puheeksi. Siellä huomattiin mulla olevan todella paljon turvotusta ja viikossa painon nousseen melkein 1,5kg. Myös pissassa oli proteiini plussalla. Päänsärkyä mulla ei ole ollut, mutta silloin tällöin kun nousee ylös sinkoilee silmissä tähtiä. Neuvolasta passitettiin suoraan labroihin ja reilun tunnin kuluttua neuvolasta soitettiin, että pitää lähteä äitiyspolille toksemiaepäilyn vuoksi. Uraattiarvo oli reilusti koholla ja hieman ennen yhtä oltiinkin Lotan kanssa TYKS:ssä käyrillä. Naksulla oli kaikki erinomaisesti ja mun verenpaineet oli koko ajan todella hyvät ja alhaalla (korkeimmillaankin paineet vain 78/120). Ultrannut lääkäri oli sitä mieltä, että jään samantien osastolle tarkkailuun ja synnytys käynnistetään seuraavana aamuna, koska oireita on niin paljon ja ollaan jo turvallisilla viikoilla, joten syytä odotella ei ole. 

Oltiin kuin puulla päähän lyötyjä. Meidät ohjattiin muutaamaa kerrosta ylemmäs osastolle, enkä oikein ymmärtänyt vieläkään mitä oikein tapahtuu ja alanko todella kohta synnyttää. Kun kätilö kävi kanssani juttelemassa, hän kuitenkin vihjasi ettei mitään käynnistystä varmaan ole tarpeen tehdä. Täydessä epätietoisuudessa vietin sitten yhden yön osastolla, kunnes lopulta pe aamulla 10 maissa lääkäri tuli kertomaan, että kaikki koholla olleet arvot ovat nyt normaalit, proteiini pissassa tosi vähäistä ja koska verenpaineet ovat niin hyvät saisin lähteä kotiin jos haluan. Missään nimessä en halunnut jäädä turhaan sairaalaan hengaamaan, koska mun olo oli kuitenkin ihan hyvä koko ajan. Vähän vaan ärsytti, kun oltiin jo keretty valmistautua käynnistykseen ja nyt meidät palautettiin takaisin piinaavaan odotukseen ja epätietoisuuteen! :D

Tässä viikonlopun aikana olenkin tehnyt kaikkeni, jotta synnytys ottaisi ja käynnistyisi itsellään. Naksu on jo aika kookas (3250g oli 37+3 eli viime torstaina), joten kovasti toivoisin ettei hän masussa ainakaan yhtään yliaikaa viihtyisi! Lisäksi mulla alkaa olla aika tuskainen ja vaivainen olo tämän ison mahan, närästyksen, turvotuksen ja selkäkipujen kanssa, joten huolettaa miten selviän synnytyksestä jos menen fyysisesti vielä paljonkin huonompaan kuntoon. Kovasti siis joka päivä pompin jumppapallolla, käyn reippailla kävelyillä supisteluista huolimatta, painelen akupunktiopisteitä ja lypsän rintoja :D Kaikki keinot on käytössä, että pikkuinen pian päättäisi maailmaan ponkaista, joten mielelläni kuulen lisää vinkkejä jos niitä löytyy! :D

Äitiysloma ja täysiaikaisuus!

Virallisesti olen ollut äitiyslomalla jo 2 viikkoa ja eilen pärähti käyntiin 38. raskausviikko (37+1 tänään) eli meidän Naksutin saavutti täysiaikaisuuden!<3 Mulla äitiysloma on mennyt aika verkkaisesti, koska supistuksilta en ole enää yli kuukauteen mitään kovin aktiivista tekemään. Olenkin kutonut ahkerasti! Toistaiseksi on syntynyt Hilmalle nämä pupusukat ja lisäksi olen tehnyt Naksulle ja Hilmalle samanlaiset pipot ja nyt on työn alla Hilmalle pipoon sopiva tuubihuivi.

Meillä alkaa olla kaikki valmiina Naksua varten. Viime viikolla petasin pojan korisängynkin valmiiksi. Vaatehuoneessa on pestynä ja viikattuna vaatteet valmiiksi ja muutkin tavarat on sillä tavalla ulottuvilla, että kun hän päättää tulla ei tarvitse varastoa lähteä ympäri kääntämään. 

Rv 34 aloin juoda vadelmanlehtiteetä, kun olen niin monelta saanut kuulla sen positiivisesta vaikutuksesta etenkin synnytyksen jälkeen kohdun palautumiseen. Monella jälkivuoto on ollut reilusti vähäisempää kuin esimerkiksi aiemmista synnytyksistä ja kohtutulehduksilta on vältytty.

Hilma on ollut nyt pari viikkoa päiväkodissa ja molemmilla viikoilla hän on tullut kipeäksi. Ekan viikon lopulla tuli perus nuhaflunssa. Pari päivää ehti viime viikolla olla päiväkodissa suht terveenä ja torstaina uusi yskänuha kuumeen kera. Lauantaina käytiin lääkärissä tarkistamassa korvat ja siellähän tulehdus olikin. Nyt kuitenkin pikkumuija on tuonkin taudin selättänyt ja toivotaan, että nyt saisi jatkaa terveenä loppuvuoden.

Syyskuun puolivälissä meidän Naksulle järjestettiin babyshoweritkin!<3 Ihania ystäviä, paljon hyvää ruokaa, lahjoja ja hauskoja leikkejä. Ja mä sain ahhh jalkahoidon, hieronnan ja uudet kynsilakat varpaisiin. Näytänpähän edes jaloista sitten hyvältä synnyttäessä! :D 

Viikko sitten alkoi loppuraskauden vaivat, nimittäin turvotukset ja raskausarvet astuivat kehään. Sormukset piti ottaa pois ja aamuisin yön jäljiltä varpaat ja sormet on aikamoiset nakit. Myös navan ympärille ratkesi arvet ja toivon todella, että Naksu siirtyisi mahan tälle puolelle jatkamaan kasvuaan ennenkuin nuo vielä suht pienet arvet ottavat haltuunsa koko masun. 

Viime torstaina oli synnytystapa-arvio. Kohdunkaula oli selvästi pehmeä, mutta edelleen kiinni ja kaulaa ainakin sen 2,5cm jäljellä. Kiinnittynyt hän ei vielä ollut, mutta aika alhaalla jo nätisti raivotarjonnassa. Tutkimuksessa selvisi myös, että lantiossani ei ole mitään poikkeavaa ja hänen pitäisi kyllä ongelmitta ulos mahtua. Tästä tiedosta olen todella huojentunut, koska isoin pelkoni synnytyksessä on, että kesken kaiken päädytäänkiin sektioon, koska jostain syystä hän ei mahdu ulos. Sain myös kuulla, että hän on hyvin sopusuhtainen ja jos syntyy lähellä laskettua, syntymäpaino voi jäädä jopa alle 3,7kg. Yes please!

Eilen koin ensimmäisiä oikeasti kivuliaita supistuksia, jotka tuntuivat selässä sekä nivusissa. Ne oli kuitenkin satunnaisia, eivätkä yölläkään mitenkään säännöllisiä. Pieni jännitys nyt kuitenkin alkoi, että meinaako tässä pikkuhiljaa alkaa jotain tapahtua! Toivottua olisi, voin kertoa. Mä olen ihan valmis tähän raskaana olemiseen ja malttamaton saada pikkumies syliin!<3